7-luokat Vasikkasaaressa

Elokuun toinen perjantai valkeni kirkkaana. Oli viehättävä päivä, ei liian helteinen, ja lauttakin oli ajoissa paikalla. Seiskaluokkalaiset, opettajat ja me tukioppilaat keräännyimme aamukahdeksan maissa satamaan, jossa oppilaat laskettiin. Kun kaikki näyttivät olevan paikalla muutamaa myöhästyjää myöten, ensimmäinen laivavuoro irrotti köytensä laiturista ja suuntasi keulansa kohti Vasikkasaarta. Meri oli sangen tyyni ja Länsisatamasta kohoavat nosturit ja Salmisaaren voimalaitoksen piiput piirsivät tummat hahmonsa aamuista sinitaivasta vasten. Päivä oli komea, siitä ei ollut enää epäilystäkään. Laivan rantauduttua seitsemäsluokkalaiset jäivät laiturin tyveen lisäohjeita odottamaan, ja me tukarit jatkoimme matkaamme kohti pisteitä, joita meidän oli tarkoitus pyörittää.

Pisteillä seisominen ei onneksi ollut tukalan kuumaa metsän varjostaessa. Ensimmäisiä luokkia odotellessa kerettiin rasteilla heittää muutamat erittäin laadukkaat vitsit ja soittaa myös vanhoja klassikoita. Kun ensimmäiset luokat saapuivat rasteille, oli seiskojen tohinaa mukava katsella. Luokat heittäytyivät yleisesti hyvällä meiningillä niin still-kuvien tekoon, kuin narun ylitykseenkin. Mukana oli perinteisesti vielä se tvisti, että eniten pisteitä kerännyt luokka ja luokka parhaalla yhteishengellä palkittaisiin. Tänä vuonna palkinnot menivät 7D:lle ja 7A:lle.

Pisteiden ja makkara-lounaan jälkeen saivat luokat vielä ottaa toisistaan mittaa sanomalehtiviestissä helteiselle nurmikentällä. Jokaisen luokan oppilaan tuli juosta sanomalehti jalkovälissä vähän matkan päässä olevan kartion ympäri. Kirjoittajien muisti pettää tässä kohtaa, mutta onnittelut vielä sille luokalle, joka kisan voitti!

Niin kuin joka vuosi, legendaarinen Vasikkasaari-päivä tulee myös valitettavasti aina joskus päätökseensä. Tuttu vihreä-valkoinen paatti odotti meitä laiturissa ja paluumatka taitettiin moottoribanaani-leikkilaulun kajahtaessa komeasti yläkannelta.

Topi Eskelinen 9A