9B-luokan leirikoulu Ruotsiin

9B:n leirikoulu Ruotsissa

Ensimmäinen kokonainen päivä, kun 9B matkustaa Katrineholmiin keskelle Ruotsin maaseutua ja tapaa majoittajaperheet.

Heräsimme laivalla Tukholman Viking Line -satamasta. Olimme tavanneet luokkamme edellisenä päivänä Katajanokassa ja lähteneet siitä matkaan. Satamasta bussi vei meidät Katrineholmin kouluille ruokailuun. Tapasimme Tallåskolanin juhlasalissa musiikinopettajat ja koulun rehtorin, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi.

Matkaa Ruotsiin oli suunniteltu jo pitkään. Koulussamme on vieraillut Katrineholmin koulujen musiikkiluokkalaisia vuosittain. He ovat aina osallistuneet johonkin koulumme konserttiin. Nyt oli vihdoin meidän suomalaisten vuoro matkata Ruotsiin. Esiintyisimme perjantaina suuressa hyväntekeväisyyskonsertissa ruotsalaisten kanssa Tallåskolanin juhlasalissa.

Harjoittelimme konserttiohjelmistoamme. Omaan ohjelmistoomme kuului Anna Puun Linnuton puu sekä Coldplayn Head full of Dreams. Ruotsalaisten kanssa esittäisimme yhteisesti useita lauluja. Lyhyiden ja hieman epämääräisten harjoitusten jälkeen tapasimme majoittajaperheemme.

Majoittajaperheet olivat keksineet kaikkea mukavaa tekemistä meille koulun jälkeen, kuten keilailua, Playstationin pelaamista, uima-altaassa uimista ja elokuvien katselua.

Kolmas kokonainen päivä,

eli konserttipäivä, jolloin 9B harjoittelee kappaleita ja syö yhdessä pizzaa.

Koko päivän koululla vietetty aika koostui musiikista. Harjoittelimme ensin vain omia kappaleitamme, jonka jälkeen ruotsalaiset harjoittelivat omiansa. Kahden kappaleen jälkeen meidät kutsuttiin lavalle mukaan. Näytti siltä, että esiintyisimme muutamassa uudessa kappaleessa. Emme saaneet nuotteja emmekä sanoja. Tilanne oli monen mielestä lähes katastrofaalinen. Me suomalaiset kun emme ole tottuneet ruotsalaiseen yhteislaulukulttuuriin. Kappaleet opeteltiin toistamalla tahti kerrallaan. Melodia osoittautui ihan yksinkertaiseksi ja helposti opittavaksi, mutta ruotsinkieliset sanat saivat melkein kaikkien kielet solmuun. Muutamat eivät koskaan oppineet kappaleesta koskaan muita sanoja kuin "samlas vi" ja "harmoni".

Koulun loppumisen jälkeen lähdimme yhdessä luokkana syömään pizzaa. Sää oli syksyisen tuulinen ja viileä, mutta silti jostakin syystä opettajat halusivat meidän syövän ulkona. Onneksi kaikilla oli sopivan lämpimästi vaatteita päällä. Pizzavaihtoehtoja oli kolme: jauhelihapizza, kinkkupizza ja kasvispizza. Lisäksi kaikki saivat yhden limsan ja salaattia salaattibuffetista. Kovassa tuulessa oli todella hankala syödä, ja kaikki menettivätkin lautasliinansa. Onneksi pizza on suhteellisen yhtenäinen ja kiinteä ruoka, joten kenenkään ei tarvinut kärsiä ruoan lentämisestä tuulen mukana. Kova tuuli olisi ollut ihan siedettävä, jollei ulkona olisi ollut muitakin ongelmia: kesän viimeiset ampiaiset olivat löytäneet parhaan paikan viettää elämänsä viimeiset hetket. Epäonneksemme se paikka sattui olemaan meidän ruokapöytämme. Joka kerta, kun joku avasi limsatölkin, lisää ampiaisia lennähti paikalle. Se haittasi kaikkien ruokahetkeä kovasti, eritoten luokkamme ampiaisfoobikkoja, joilla näkyi olevan kiire yrittää samaan aikaan syödä, tarkkailla ampiaisia ja pomppia niitä pakoon, jos ne sattuivat liian lähelle. Pitkän taistelun jälkeen saimme kaikki syötyä pizzamme, otimme muutaman ryhmäkuvan ja marssimme takaisin koululle.

Koululla oli taas harjoituksia. Tällä kertaa paikalla oli Katrineholmin koululaisten lisäksi paikallinen lapsikuoro, vieraileva säestäjäbändi ja joitakin muita esiintyjiä. Olimme kaikki ehtineet jo vaihtaa esiintymisvaatteet. Ahdoimme itsemme täyden kuorokorokkeen oikeaan reunaan, joka tulisi olemaan myös esiintymispaikkamme. Salilla ei ollut varsinaisia kulisseja, joten tulisimme olemaan koko esityksen ajan niillä samoilla paikoilla. Harjoittelimme koko setin läpi ilman dramaattisia väliesityksia, jotka tulisimme näkemään ensimmäistä kertaa vasta esityksessä. Harjoitukset onnistuivat mainiosti. Siirryimme niiden jälkeen lavan takaa alakerrassa olevaan odotustilaan.

Esiintymisen aika koitti. Sali oli täynnä ihmisiä. Kaikki kappaleet onnistuivat hienosti, erityisesti omat kappaleemme. Me suomalaiset olimme kuitenkin koko konsertin parhaita, enkä sano tätä vain siksi, että olen itse suomalainen. Olimme harjoitellet kovasti verraten itseämme viime vuosien Suomessa vierailleiden Katrineholmilaisten tasoon, joka oli aina ollut todella korkea. Kävi ilmi, että tänä vuonna ruotsalaiset eivät olleet panostaneet kovasti kappaleidensa harjoitteluun. Konsertti oli kuitenkin kaiken kaikkiaan menestys.

Konsertin jälkeen lähdimme yhdessä luokkana majoittajiemme kanssa Katrineholmin yöhön. Käytännössä siis kävelimme pienen kaupungin läpi McDonald'siin. Sieltä palasimme pian majoittajaperheisiimme ja menimme nukkumaan. Huomenna aamulla lähtisimme Katrineholmista Tukholmaan.

Viimeinen päivä,

kun 9B kiertelee Tukholmassa ja jättää lopulliset hyvästit Ruotsille

Koko luokka oli nukkua pommiin, ja herkullinen hotelliaamiainen syötiin kiireisesti puoliunessa. Tavarat saatiin kuitenkin pakattua ja bussimme pääsi lähtemään hotellin pihasta vain hieman aikataulusta jäljessä (joskin pahiten myöhästyneet kyllä saivat kuulla kunniansa).

Pian pääsimmekin perille Tukholmaan. Jätettyämme tavaramme Viking Line -terminaaliin lähdimme kiertelemään samaisella bussilla ympäri Tukholmaa. Mukanamme oli myös suomea puhuva erittäin asiantunteva opas, joka oli tietomäärästään päätellen viettänyt ihan liikaa aikaa Tukholmassa.

Kiersimme lähes kaikki Tukholman näkemisen arvoiset kohteet (tai siltä ainakin vaikutti). Opimme varmaan kaikki enemmän tai vähemmän uusia asioita, ja parhaassa tapauksessa siitä saattoi jäädä jotain mieleenkin. Valitettavasti luokan mielenkiinto taisi jossain vaiheessa hieman herpaantua, mutta ainakin maisemat olivat varsin hienoja.

Pitkän turistikierroksen jälkeen siirryttiin seuraavaan ohjelmanumeroon, jossa musapallerot valloittivat Abba-museon. Itse en ollut aiemmin käynyt siellä, ja museo täytti kaikki odotukset. Museo oli täynnä erilaisia interaktiivisia aktiviteetteja, joissa esimerkiksi pääsi esiintymään lavalla Abban jäsenten kanssa tai vaikka tanssimaan Abban musiikkivideolle. Omat taidonnäytteet saattoi halutessaan löytää jälkikäteen pääsylipussa olevan koodin takaa, mikäli myötähäpeä ei käynyt liian suureksi.

Museossa oli toki Abban ohella muutakin musiikkiin liittyvää, joista oma suosikkini oli heti museon alussa oleva Euroviisu-teemainen huone, jossa sai kuunnella omalaatuisia tietoiskuja kilpailusta ja kuunnella voittajakappaleita vuosien varrelta. Rohkeimmat saattoivat halutessaan kajauttaa kauniin karaokeversion lempiesityksestään paikallaolevalle yleisölle.

Museovierailun jälkeen meille oli varattu paikka oikein viehättävästä ravintolasta, joka ei hitaudesta päätellen ilmeisesti ollutkaan varautunut meidän tuloomme. Se ei niinkään haitannut, sillä ruokaa odotellessa ehdimme ahmia pöytien leipäkorit tyhjiksi — nam! Loppujen lopuksi ruokaa kuitenkin saatiin kaikille ja sitä jäi ylikin.

Aterian jälkeen kiertelimme tiemme satamalaiturille, josta nousimme m/s Emelie -aluksen kyytiin. Kuljimme lahdella edestakaisin ihaillen maisemia ja ottaen taiteellisia kuvia, kunnes tuli oman "pysäkkimme" vuoro. Kävelimme pitkän ja tylsän matkan takaisin Viking Line -terminaalille. Sitä seurasi ikuisuudelta tuntunut aika odottelua, kunnes vihdoin pääsimme hakemaan tavaramme ja siirtymään laivaan, joka oli muuten sama, jolla olimme alunperin Ruotsiin tulleet.

Raahattuamme tavaramme hytteihin saimme hetken aikaa hengähtää. Pian oli kuitenkin kauan ikävöidyn laivabuffetin aika, jota varten moni oli jo paastonnut lounaalla. Tästä oli tullut luokalle lähes pyhä illallistoimitus. Yritimme parhaamme mukaan maistaa kaikkea, mitä oli tarjolla (erityisesti jälkiruokia).

Kun olimme syöneet itsemme täyteen, kierimme (tietenkin kuvaannollisesti) tax-free -kauppaan ostamaan karkkia ja muuta erittäin tarpeellista. Vietimme siellä hämmentävän paljon aikaa verrattuna siihen, miten vähän tavaraa oikeasti ostimme.

Myöhemmin illalla oli koko leirikoulun viimeinen virallinen ohjelmanumero: osallistuminen koko luokan voimin laivan karaokeen. Luokaltamme tuli loppujen lopuksi kaksi esitystä: Robinin Frontside ollie sekä JVG:n Häissä. Vuoroa jonottaessaan osa tanssi muiden esitysten tahtiin, mikä ilmeisesti inspiroi paikallaolevaa yleisöä ja taisimme myös päästä ainakin muutaman tädin Facebookiin. Tämä oli kieltämättä musiikkiluokalle sopivin tapa saattaa leirikoulu päätökseen.